Lapsen oikeudet turvakodissa – Viranomaisketjun passiivisuus romahduttaa lapsen oikeudet

Lapsen oikeudet turvakodissa. KOT ry julkaisee tämän avoimen kirjeen koskien ensi- ja turvakotien, poliisin ja lastensuojelun välistä viranomaisyhteistyötä. Kirje on osoitettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle:lle (THL), joka vastaa ensi- ja turvakotitoiminnan valtakunnallisesta koordinaatiosta.

Viranomaisketjun katkos alkaa liian usein turvakodista

Yhdistyksellämme on tiedossa lukemattomia tapauksia, joissa viranomaisketjun passiivisuus alkaa jo turvakodista. Turvakotiin hakeutuminen henkisen tai muun lähisuhdeväkivallan vuoksi ei automaattisesti johda rikosepäilyn asianmukaiseen käsittelyyn. Pelkkä lastensuojeluilmoitus ei useinkaan riitä esitutkinnan käynnistämiseen.

Huolestuttavaa on, että jopa tilanteissa, joissa poliisi kuljettaa henkilön turvakotiin, esitutkintaa ei välttämättä käynnistetä. Lisäksi yhdistyksen tietoon on tullut tapauksia, joissa poliisi on sulkenut lähisuhteessa tapahtuneita rikosilmoituksia ilman esitutkintaa.

Tähän liittyen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen on ratkaisussaan todennut, että poliisi on useissa tapauksissa jättänyt lainvastaisesti aloittamatta esitutkinnan lähisuhteessa tapahtuneista pahoinpitelyistä. Kyse on rikoksista, jotka ovat virallisen syytteen alaisia, eli niiden tutkinta ei ole riippuvainen siitä, vaatiiko asianomistaja rangaistusta vai ei.

Apulaisoikeuskansleri tutki omasta aloitteestaan 65 tapausta, joissa poliisi oli kirjannut rikosilmoituksen lähisuhdeväkivaltana mutta päättänyt olla toimittamatta esitutkintaa. Perusteluna oli useissa tapauksissa se, ettei uhri ollut vaatinut tekijälle rangaistusta tai oli peruuttanut vaatimuksensa. Ratkaisun mukaan tällainen menettely on lainvastainen, koska esitutkintalain mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, kun on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen – riippumatta asianomistajan tahdosta.

Apulaisoikeuskanslerin selvityksessä todettiin, että 43 tapauksessa poliisin päätös oli selvästi lainvastainen. Lisäksi havaittiin puutteita rikosilmoitusten kirjaamisessa, osapuolten välisen suhteen selvittämisessä sekä siinä, miten lähisuhdeväkivallan erityisluonne oli huomioitu tutkintaa koskevassa harkinnassa. Ratkaisussa kiinnitettiin huomiota siihen, että kyse ei näyttänyt olevan yksittäisestä virheestä vaan laajemmasta ja mahdollisesti pitkäkestoisesta käytännöstä.

Ratkaisun seurauksena poliisilaitokset joutuivat arvioimaan päätöksensä uudelleen, ja useissa tapauksissa esitutkinta avattiin jälkikäteen. Apulaisoikeuskansleri korosti, että lähisuhdeväkivallan tutkinnassa on erityinen julkinen intressi: rikokset tapahtuvat usein yksityisissä olosuhteissa, uhrin asema voi olla haavoittuva ja riippuvuussuhde tekijään voi vaikuttaa rangaistusvaatimuksen esittämiseen.

Ratkaisu vahvistaa sen periaatteen, että lähisuhteessa tapahtunut väkivalta ei ole asianomistajarikos käytännön mielessä, eikä tutkinnan aloittamatta jättäminen voi perustua uhrin passiivisuuteen. Esitutkintavelvollisuus on viranomaisen lakisääteinen tehtävä.

Tämä kannanotto on merkityksellinen myös turvakotien ja lastensuojelun näkökulmasta. Jos rikosepäily jää järjestelmällisesti tutkimatta tai siirretään hallinnolliseen käsittelyyn ilman rikosoikeudellista arviota, vaarantuu sekä uhrin että lapsen oikeusturva.

Lapsen oikeusturva ei saa riippua harkinnanvaraisuudesta

Lapsen oikeudet, oikeusturva ja väkivallan uhrien asema eivät voi perustua siihen, tekeekö yksittäinen toimija tutkintapyynnön vai ei. Turvakodin tehtävä ei ole ratkaista, onko kyse “aidosta” väkivaltatilanteesta vai mahdollisista vieraannuttamisväitteistä. Se ei ole myöskään poliisin tehtävä ratkaista rikosepäilyn uskottavuutta ilman asianmukaista esitutkintaa.

Jokainen väkivaltaväite – erityisesti lapsiin liittyvissä lähisuhdetilanteissa – tulee tutkia perinpohjaisesti. Vain tutkinta voi tuottaa oikeudellisesti kestävän johtopäätöksen. Tutkimatta jättäminen ei suojaa lasta, vaan altistaa sekä virheellisille päätelmille että mahdolliselle oikeusturvan loukkaukselle.

Tarvitsemme tiiviin ja yhtenäisen viranomaisketjun

Lapsen oikeudet turvakodissa toteutuvat vain, jos ensi- ja turvakoti, lastensuojelu ja poliisi toimivat saumattomasti ja velvoitteidensa mukaisesti. Turvakoti on tässä ketjussa kriittisessä roolissa, koska se on usein ensimmäinen viranomaistaho, joka kohtaa väkivaltatilanteen osapuolet.

Siksi kysymme THL:ltä:

• Miten varmistetaan, että turvakodit ohjaavat väkivaltatilanteet järjestelmällisesti rikosoikeudelliseen arviointiin?
• Millä tavoin estetään tilanne, jossa rikosepäily jää käsittelemättä hallinnollisena asiana?
• Miten turvakotien, lastensuojelun ja poliisin välistä yhteistyötä vahvistetaan, jotta esitutkinta käynnistyy aina, kun siihen on lain mukaiset perusteet?

Henkinen väkivalta ja lähisuhderikokset on otettava vakavasti

Henkinen väkivalta, kontrollointi ja systemaattinen toisen vanhemman mustamaalaaminen voivat täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Niiden sivuuttaminen “perheriitana” vaarantaa lapsen kehityksen ja turvallisuuden.

Jos rikosilmoituksia suljetaan ilman esitutkintaa tai väkivaltaväitteitä ei ohjata asianmukaiseen tutkintaan, kyse ei ole yksittäisestä virhearviosta vaan järjestelmätason ongelmasta.

Lapsen oikeudet turvakodissa ja etu edellyttävät poliisin tutkintaa – ei oletuksia vanhempien motiiveista

Lapsen oikeudet turvakodissa ja etu eivät toteudu arvioimalla uskottavuutta ilman tutkintaa. Se toteutuu vain, kun jokainen väkivaltaväite käsitellään lain edellyttämällä tavalla, riippumattomasti ja huolellisesti.

KOT ry vaatii, että:

• Turvakotien toimintamalleihin sisällytetään selkeä velvoite rikosepäilyjen ohjaamisesta tutkintaan
• Viranomaisketjun vastuunjako määritellään läpinäkyvästi
• Lähisuhderikosten esitutkinnan aloittamiskäytäntöjä arvioidaan valtakunnallisesti
• Lapsen oikeusturva ja lapsen etu on asetettava ensisijaisiksi suhteessa hallinnolliseen tehokkuuteen sekä huoltajien oikeuksiin.

Lapsen oikeudet turvakodissa ei saa katketa viranomaisketjun heikoimpaan lenkkiin. Tarvitsemme järjestelmän, jossa turvakoti ei ole päätepiste, vaan alku asianmukaiselle ja perusteelliselle tutkinnalle.

Lapsen etu ei ole harkinnanvarainen. Se on oikeudellinen velvoite.

Lapsen oikeudet turvakodissa eivät muutu itsestään.
Liity KOT ry:hyn ja ole mukana rakentamassa tiiviimpää ja lainmukaista viranomaisketjua.