Tämä anonyymi kirjoitus on yhden vanhemman kokemus. Kansalaisen oikeusturvaa edistävä yhdistys KOT ry julkaisee blogissaan kokemuskirjoituksia, jotka tuovat esiin yhteishuoltajuuden ja perhetilanteiden monimuotoisuutta.
Sisältö
Yhteishuoltajuus nähdään usein lapsen etuna. Parhaimmillaan se tarkoittaa toimivaa yhteistyötä, joustavuutta ja molempien vanhempien läsnäoloa lapsen elämässä. Mutta mitä tapahtuu, kun yhteistyö ei toimi – ja tilanne pitkittyy vuosiksi?
Kirjoitan tämän, koska olisin itse aikanaan tarvinnut rehellistä tietoa siitä, mitä vieraannuttaminen ja pitkittynyt huoltoriita voivat tarkoittaa arjessa. Vieraannuttaminen ei aina näy ulospäin, eikä sitä osata aina tunnistaa ajoissa.
Kun yhteishuoltajuus ei toimi
Olimme pitkään parisuhteessa ja saimme lapsen. Ero ei ollut yksittäinen kriisi, vaan seurausta pidempään jatkuneista vuorovaikutusongelmista ja riidoista. Päätimme erota, mutta jatkaa vanhemmuutta yhdessä yhteishuoltajuuden kautta.
Alussa uskoin, että vaikeudet helpottavat ajan myötä. Niin minulle myös sanottiin. Ajattelin, että kyse on eron jälkeisestä sopeutumisesta ja että tilanne tasaantuu, kun arki asettuu uomiinsa.
Näin ei kuitenkaan käynyt.
Yhteistyö ei koskaan lähtenyt toimimaan. Keskustelut eivät onnistuneet, ja yhteydenpito oli pitkään ristiriitaista, jännittynyttä ja kuormittavaa. Välillä tilanne rauhoittui hetkeksi, mutta jännite palasi aina uudelleen – usein yllättäen ja ilman selkeää syytä.
Pitkittynyt huoltoriita arjessa
Arki alkoi täyttyä pienistä mutta jatkuvista ristiriidoista. Lapsen vaihtotilanteet muuttuivat vaikeiksi, ja käytännön asioista syntyi toistuvia kiistoja.
Vanhemmuuttani arvioitiin ja kyseenalaistettiin. Säännöistä, rutiineista ja aikatauluista tuli riidan aiheita. Tuntui, että mikään ei ollut riittävän oikein.
Tilanteita käsiteltiin perheneuvolassa ja sovittelussa. Toivoin, että ammattilaiset auttaisivat rakentamaan toimivaa yhteistyötä. Koin kuitenkin usein, että keskustelu jäi yksityiskohtien läpikäyntiin ja selittelyyn. Kokonaisuus – se, mitä tilanteessa todella tapahtui – jäi tunnistamatta.
Yritin toimia ohjeiden mukaan: hoitaa asiat viestitse, välttää riitoja lapsen kuullen ja sitoutua sovittuihin käytäntöihin. Silti tilanne ei parantunut pysyvästi.
Vieraannuttamisen merkit
Vieraannuttaminen alkoi näkyä vuosien mittaan tavoilla, joita en aluksi osannut nimetä.
Lapsi alkoi kertoa asioita, jotka eivät vastanneet todellisuutta. Minusta muodostui kuva vanhempana, joka ei ollut turvallinen tai luotettava. Samalla lapsen suhtautuminen minuun muuttui – läheisyys väheni ja tilalle tuli epäluottamusta.
Tilanne eteni vähitellen. Yksittäiset kommentit muuttuivat laajemmaksi käsitykseksi. Lapsi alkoi kyseenalaistaa minua asioissa, jotka eivät aiemmin olleet olleet ongelma.
Myöhemmin ymmärsin, että kyseessä oli todennäköisesti vieraannuttaminen. Vieraannuttaminen yhteishuoltajuudessa voi tarkoittaa sitä, että lapsen suhdetta toiseen vanhempaan heikennetään puheen, asenteiden tai toiminnan kautta.
Tilanne ei rajoittunut vain vanhempien väliseksi konfliktiksi. Myös oma sukuni tuli osaksi kokonaisuutta tavalla, jota en osannut odottaa. Yhteyksiä muodostui ohitseni, ja vähitellen välit läheisiin ihmisiin katkesivat.
Avun hakeminen – ja sen rajat
Hain apua useista eri palveluista: perheneuvolasta, lastensuojelusta ja sovittelusta. Myöhemmin selvitin myös oikeudellisia vaihtoehtoja.
Apua oli saatavilla, mutta kokonaiskuvaa ei kukaan ottanut haltuun.
Olisin kaivannut suoraa puhetta siitä, mitä tilanteessa oli tapahtumassa. Sen sijaan koin usein, että minua ohjattiin käsittelemään omia tunteitani ilman, että ympärillä oleva dynamiikka tunnistettiin riittävästi.
Ilmiötä, kuten vieraannuttaminen, käsitellään myös asiantuntijatasolla esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisuissa, joissa korostetaan varhaisen tunnistamisen merkitystä.
Tämä lisäsi yksinäisyyden tunnetta. Vaikka olin palveluiden piirissä, koin jääväni tilanteen kanssa yksin.
Pitkittyneen tilanteen vaikutukset
Vuosien kuormitus alkoi näkyä myös omassa voinnissani.
Uni häiriintyi, stressi kasvoi ja jaksaminen heikkeni. Keholliset oireet lisääntyivät, ja mieli kävi jatkuvasti kierroksilla. Tilanne vaikutti myös työkykyyn ja keskittymiseen.
Lopulta sain työterveyden kautta mahdollisuuden psykoterapiaan. Se oli käännekohta. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sain rauhassa jäsentää tapahtunutta ja käsitellä kokemuksiani.
Ymmärsin, että kyse ei ollut vain yksittäisistä ristiriidoista, vaan pitkään jatkuneesta kuormittavasta tilanteesta, jossa myös vieraannuttaminen oli keskeinen tekijä.
Suhde lapseen tänään
Tilanne ei ole yksinkertainen.
Suhde lapseen on muuttunut, mutta ei katkennut. Se elää edelleen ja muotoutuu ajan myötä. Olen joutunut hyväksymään, että en voi vaikuttaa kaikkeen – en toisen vanhemman toimintaan enkä siihen, mitä lapselle kerrotaan.
Vieraannuttaminen voi vaikuttaa lapseen syvästi, mutta suhde ei silti välttämättä katoa kokonaan.
Voin vaikuttaa vain omaan tapaani olla vanhempi.
Se tarkoittaa rauhallisuutta, johdonmukaisuutta ja sitä, että pidän yhteyden avoimena ilman painostusta. Se tarkoittaa myös kärsivällisyyttä tilanteessa, jossa nopeita ratkaisuja ei ole.
Miksi tästä pitäisi puhua
Yhteishuoltajuus ei aina toimi niin kuin ajatellaan. Vieraannuttaminen ja pitkittynyt huoltoriita voivat vaikuttaa syvästi sekä lapseen että vanhempaan.
Ilmiön tunnistaminen varhaisessa vaiheessa olisi tärkeää. Se voisi estää tilanteiden kärjistymistä ja vähentää inhimillistä kärsimystä.
Tarvitaan myös enemmän ymmärrystä siitä, miten monimutkaisia ja pitkäkestoisia nämä tilanteet voivat olla.
Kirjoitan tämän siksi, että vastaavassa tilanteessa olevat eivät jäisi yksin.
Mitä on vieraannuttaminen?
Vieraannuttaminen tarkoittaa tilannetta, jossa lapsen suhdetta toiseen vanhempaan heikennetään esimerkiksi puheella, asenteilla tai toiminnalla. Vieraannuttaminen voi kehittyä vähitellen ja olla vaikeasti tunnistettava niin läheisille kuin ammattilaisillekin.
Ilmiöstä keskustellaan myös järjestöissä, kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitto, joissa korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta.
Luottamuksellisuus ja turvallinen keskustelu
Tämä kirjoitus on julkaistu anonyymisti kirjoittajan ja hänen läheistensä yksityisyyden suojaamiseksi.
Avoin ja turvallinen keskustelu on tärkeää, jotta ilmiöt kuten vieraannuttaminen voidaan tunnistaa paremmin ja jotta apua tarvitsevat eivät jäisi yksin.
Jos tunnistat tilanteen, et ole yksin. Apua ja tukea on saatavilla.
Vastaa